Champion Jack Dupree

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Champion Jack Dupree esiintymässä Hampurissa vuonna 1973.

Champion Jack Dupree (oik. William Thomas Dupree, 4. heinäkuuta 1910 New Orleans, Louisiana – 21. tammikuuta 1992 Hannover, Saksa[1]) oli yhdysvaltalainen bluespianisti ja laulaja.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Dupreen isä oli Belgian Kongosta ja äiti afroamerikkalainen ja cherokee. Dupree jäi kaksivuotiaana orvoksi, kun mahdollisesti Ku Klux Klan sytytti hänen kotitalonsa tuleen. Hänet lähetettiin Colored Waifs Home for Boys -poikakotiin. Samassa paikassa myös Louis Armstrong asui nuoruudessaan suunnilleen samoihin aikoihin. Poikakodissa italialainen pappi opetti hänelle pianonsoittoa, myöhemmin hänen tutorinaan toimi boogie woogie -pianisti Drive 'Em Down (Willie Hall). Dupree jätti New Orleansin rasismin takia vuonna 1930 ja asui pohjoisessa Detroitissa, Indianapolisissa ja Chicagossa. Hän tapasi Detroitissa nyrkkeilylegenda Joe Louisin, joka auttoi häntä nyrkkeilyuralla. Hän nyrkkeili kaikkiaan 107 ottelua ja voitti Indianapolisissa kevyen sarjan mestaruuden. Nyrkkeilystä hän sai myös lempinimensä "Champion Jack".[2]

Vuonna 1940 Dupree oli palannut pianistiksi ja teki ensilevytyksensä Lester Melrosen Okeh Recordsille. Kesäkuun 1940 levyillä bassoa soitti Wilson Swain[3]. Vuosina 1940–1941 Dupreelta ilmestyi useita levyjä, kunnes 1942 hän värväytyi armeijaan, jossa hän palveli kokkina laivastossa Tyynellä valtamerellä. Hän vietti kaksi vuotta japanilaisten sotavankina.

Sodan jälkeen Dupree muutti New Yorkiin, jossa jatkoi muusikon uraansa. Hän levytti siellä peräti 21 eri merkille, muun muassa Savoylle, Kingille ja Atlanticille käyttäen erilaisia taiteilijanimiä kuten Meat Head Johnson, Lightnin' Jr. ja Brother Blues. Vuoden 1955 duetto "Walking The Blues" Teddy McRaen kanssa oli Dupreen uran ainoa listahitti (se oli 11 viikkoa R&B-listalla).[2] Monet levytyksistään Dupree teki yhdessä kitaristi Brownie McGheen kanssa.

Vuonna 1958 Dupree äänitti albumin Blues From The Gutter (ilmestyi 1959), jota usein pidetään hänen uransa huippukohtana[2]. Albumit laulut kertoivat tarinoita elämän varjopuolista, prostituutiosta ja huumeista ja sillä on klassikoiksi muodostuneita kappaleita kuten "T.B. Blues" ja "Junker's Blues" (jälkimmäistä ovat versioineet muun muassa Professor Longhair, Fats Domino ja Lloyd Price).

Vuoden 1958 lopulla rasismiin kyllästyneenä Dupree muutti Eurooppaan, jossa hän eli 32 seuraavaa vuotta Sveitsissä, Ranskassa, Englannissa, Tanskassa ja Saksassa levyttäen eurooppalaisille levymerkeille. Esimerkiksi vuonna 1966 ilmestyi Decca-albumi From New Orleans To Chicago, jossa Dupreen mukana soittivat muun muassa Eric Clapton ja John Mayall.

Vuonna 1990 Dupree palasi kotikaupunkiinsa New Orleansiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1954 ja esiintyi juhlittuna sankarina New Orleans Jazz and Heritage Festivalilla. Hän viipyi riittävän pitkään, että sai äänitettyä Bullseye Blues -merkille kriitikoiden ylistämän albumin Back Home In New Orleans, jolla Dupreen taustalla soitti paikallisia huippumuusikoita ja jonka tuotti Ron Levy.[1][2] Seuraavana vuonna hän esiintyi JazzFestillä ja Chicago Blues Festivalilla.

Dupree levytti ja esiintyi myös Suomessa paikallisten muusikoiden kanssa. Levyllä "Champion Jack Dupree with Henry: Real Combination" (DIGLP 10, 1980) ovat mukana Henry Ojutkangas, Riku Mattila, Jarmo Heikkinen ja Heikki Tikka.

Dupree palasi Saksaan Hannoveriin, jossa kuoli syöpään tammikuussa 1992. Kuolemansa jälkeen Dupree valittiin Blues Hall of Fameen vuonna 1993.

Levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Blues From The Gutter (1959)
  • Natural & Soulful Blues (1961)
  • Champion Of The Blues (1961)
  • The Women Blues of Champion Jack Dupree (1961)
  • Champion Jack Dupree Sings The Blues (1961)
  • Trouble, Trouble (1962)
  • The Best Of The Blues (1963)
  • Cabbage Greens (1963)
  • From New Orleans To Chicago (1966)
  • Champion Jack Dupree And His Blues Band featuring Mickey Baker (1967)
  • Whe You Feel The Feeling You Was Feeling (1968)
  • Anthologie du Blues Vol. 1 (1968)
  • Scooby Dooby Doo (1969)
  • The Heart Of The Blues Is Sound (1969)
  • Incredible (1970)
  • I'm Happy To Be Free (1971)
  • Legacy Of The Blues Vol. 3 (1972)
  • Blues From Montreux (1972)
  • The Hamburg Session (1974)
  • Barrelhouse Blues New Orleans USA (1974)
  • The Blues Of Champion Jack Dupree (1976)
  • Blues For Everybody (1976)
  • Shakespeare Says (1976)
  • Boogie Woogie, Booze And Wild Wild Women (1977)
  • Champion Jack Dupree & Monty Sunshine Band: Freedom (1980)
  • Champion Jack Dupree with Henry: Real Combination (1980)
  • I Had That Dream (1982)
  • The First 16 Sides From Joe Davis 1944-45 (1982)
  • Kenn Lending Blues Band feat. Champion Jack Dupree: I'm Coming Home (1983)
  • Won't Be A Fool No More (1985)
  • Junker Blues 1940-41 (1985)
  • 1944-45 The Other Takes (1985)
  • Kenn Lending Blues Band feat. Champion Jack Dupree: Blues For People (1985)
  • Aron Burton with Kenn Lending Blues Band featuring Jack Dupree: Usual Dangerous Guy (1986)
  • Shake Baby Shake (1987)
  • Axel Zwingenberger, Champion Jack Dupree & The Mojo Blues Band: Champ's Housewarming: Axel Zwingenberger & The Friends Of Boogie Woogie Vol. 5 (1988)
  • Axel Zwingenberger On Stage With Champion Jack Dupree: Axel Zwingenberger & The Friends Of Boogie Woogie Vol. 6 (1988)
  • Rockin' The Boogie (1988)
  • Champion Jack Dupree 1940-1950 (1989)
  • Champion Jack Dupree Sings Blues Classics Axel Zwingenberger & The Friends Of Boogie Woogie Vol. 7 (1990)
  • Back Home In New Orleans (1990)
  • The Blues Of Champion Jack Dupree Vol. 1 (1991)
  • The Blues Of Champion Jack Dupree Vol. 2 (1991)
  • New Orleans Barrelhouse (1992)
  • New Orleans Barrelhouse Boogie (1993)
  • Junker's Blues (1995)
  • Truckin' On Down (1998)
  • The Blues Of Champion Jack Dupree (2000)
  • Jivin' With Jack - Live In Manchester, May 1966 (2002)
  • Champion Jack Dupree Live With Freeway 75: Bad Luck Blues (2003)
  • Champion Jack Dupree with T.S. McPhee: Dupree 'N' McPhee (2005)
  • The Complete Blue Horizon Sessions (2005)

[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Allmusic: Champion Jack Dupree
  2. ↑ a b c d Champion Jack Dupree by Greg Johnson (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Wirz.de Champion Jack Dupree discography.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Champion Jack Dupree.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Champion_Jack_Dupree&oldid=21412361”